Tämän raapustin vajaa vuosi sitten intissä eräälle luutnantille, joka vaati vähintään sadan sanan selvitystä tapahtuneesta. No senhän se sai. Ja minä vissiin jonkin (ehkä kyseenalaisen) kirjailijan maineen yksikössämme.

Palveluspaikat yms. on sensuroitu, koska enhän halua täysin menettää yksityisyyttäni. Riittävän valistuneet kyllä osaavat kaivaa tiedot Internetistä, jos tarvitsevat.

–––––- –––            SELVITYS
–––––
Whiskey
–––––-                 31.7.2008

Herra luutnantti,

joillain metsäretkillä sattuu ikäviä asioita, kuten kiilojen katoilua. Katoamiset ovat yleensä hyvin yllättäviä, koska sitä pyritään aina viimeiseen saakka välttämään. Joskus tosin katoamiset ovat hyvinkin ennakoitavissa, kun leiri on muutenkin täysin kaoottinen sekahäröpallo, eikä järjestys pysy yllä.

Hälvälän alokasleiri ei ollut mikään pyörteisessä tuulessa pyörivä fysikaalinen heiluri, jonka kaoottista liikettä on käytännössä mahdotonta ennustaa. Sen sijaan se oli hyvin järjestetty ja koulutuksellisesti onnistunut koulutusleiri. Tappioita syntyy kuitenkin ajoittain, vaikka sitä usein olisikin hankala hyväksyä. Kun virhe havaitaan, on aina tärkeintä saada syyllinen kiinni. Näin hänet voidaan saattaa vastuuseen teoistaan ja häntä voidaan rankaista asiaan kuuluvin keinoin. Toinen koulukunta painottaa enemmän virheen korjaamista ja toiminnan parantamista tulevaisuudessa.

Virheiden korjaaminen on valitettavasti paljon haastavampaa kuin syyllisen selvittäminen ja rankaiseminen, sillä syitä virheisiin on paljon enemmän kuin syyllisiä. Tämä korostuu erityisesti kiilojen tapauksessa, missä mahdollisuuksia on erityisen paljon.

Hyvin usein kiilat katoavat aivan pelkkää piittaamattomuutta ja huolimattomuutta. Hälvälässä vahinko saattoi tapahtua, kun ryhmänjohtaja jätti laskematta kalustomarssitauolla, että kaikki kiilat on tallella. Ryhmän mukaan saattoikin lähteä vajaa nippu, kun varusteet sekoittuivat käskynannon yhteydessä. Virhe kertautui, kun pesäkkeen alueelle päästyään sotajoukko siirtyi kiireen vilkkaan ryhmittymään ja jätti kaluston odottamaan sopivaa aikaa suoja-aseman pystytystä varten. Ja kun teltan pystytykseen ei tarvittu kaikkia kiiloja, osa jäi iskemättä maahan ja jäi jonnekin pioneeritarvikkeiden tienoille.

Tämä kaikkihan olisi voitu välttää pelkästään tarkemmalla huolenpidolla. Materiaalia olisi pitänyt laskea useammin, niin virhe olisi havaittu aikaisemmin. Teltan pystyttämistä olisi pitänyt valvoa tarkemmin, yksi tietty kiilamies olisi pitänyt nimetä huolehtimaan kiiloista, ja häntä olisi pitänyt ohjeistaa laittamaan yli jäävät kiilat kaikki samaan nippuun vaikka telttalyhtylaatikkoon.

Kun kiilan puuttuminen Hälvälässä oli havaittu, etsinnät aloitettiin välittömästi. Kiilaa etsittiin yhden alokasryhmän voimin yhteensä noin 60 minuutin ajan. Etsintöjä hankaloitti erityisesti maasto, juuri harvennettu nuorehko mäntymetsä. Suurin osa männyn oksista on melko lyhyitä, täydellisen suoria, harmaita sekä pinnaltaan epätasaisia. Kaikki käytössä olleet kiilat olivat noin 25 cm pitkiä, kohtuullisen suoria, väriltään harmaita ja pintaa peittivät epätasaiset loivat kierteet.

On myös muita teorioita kiilojen katoamisen syyksi. Omalla P-kaudellani juoksimme aina ajoittain muutaman sadan metrin päähän ja takaisin tarkistamaan, näkyikö missään hattiwatteja. Mahdollisesti hattiwatit näpistelevät telttakiiloja aina tilaisuuden tullen. Kiilat toimivat varmasti hyvinä, pieninä ukkosenjohdattimina. Hälvälässä ei kuitenkaan salamoinut lainkaan, vaikka jännitystä olikin viimeisenä yönä ilmassa.

Muumeista löytyy myös toinen joskin edellistä epätodennäköisempi selitys. Saattaa olla, että Hemuli on kasvi-, postimerkkeily- ja lintuharrastustensa lisäksi alkanut rakentaa tilataidetta rautaromusta ja tarvitsee siihen käyttöön telttakiiloja. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten sellainen hemuli olisi voinut vipeltää suoraan pesäkkeemme keskelle nyysimään kiiloja. Myöskään Hemulin sukupuoli ei ole tiedossa.

Heinäkuun viimeiset päivät olivat kuumia, peräti helteisiä. Yleisesti tiedetään, että metallit sulavat riittävän kuumassa lämpötilassa. Tilannetta on saattanut edesauttaa aamukaste, jonka pisarat toimivat polttolasin linsseinä ja nostavat lämpötilan yksittäisissä pisteissä hyvin korkeaksi. Jopa pikkulapset kykenevät kärtsäämään muurahaisia luupilla, vaikka normaalisti korkeana pidettynä metsäpalolämpötilasta murkut selviävät usein helposti.

Edelleen kukaan ei voi sulkea pois laskuista ufoteorioita, menninkäisiä, A2-keltaisen ionikanuunatoimintaa tai optista harhaa, joka estää meitä laskemasta kiiloja oikein. Rautapötkylöiden magneettikenttähän saattaa aiheuttaa näköaistissa aivopierun, minkä takia kukaan ei näe viimeistä kiilaa, vaikka se olisi tälläkin hetkellä kiilanipussa.

Myös sienillä saattaa olla osansa katoamisen kanssa. Nyt kun puhun sienistä tarkoitan mustikoita. Mielestäni leiri oltaisiin voitu pitää vasta viikon kuluttua, jotta mustikat olisivat ehtineet kasvaa lisää. Toki tuskin moni varusmies harmistuu, jos vaikka P2B uusittaisiin heti ensi viikolla.

Materiaalivastuuta ajatellen olisi kuitenkin hyvä pitää metsäöiden määrä minimissä. Oheisesta kuvaajasta voidaan selvästi nähdä, että hävitettyjen artikkeleiden määrä on suoraan verrannollinen metsässä vietettyihin öihin.

3. ryhmän johtaja

alikersantti anpi